Kävin tapaamassa eksää avovankilassa.
Portista sisään, henkilökohtaiset tavarat kaappiin ja siirtyminen päiväsaliin.
Hetken odotus, kunnes tutut kasvot ilmestyivät ovenrakoon.
Tuntui, kuin koko sieluni olisi käpertynyt haltioituneelle kerälle päästyäni karhumaiseen syliin; syliin, jossa olin viettänyt niin monta vuotta kauan aikaa sitten. Vaihdoimme kuulumisia, nauroimme, hieman itkimmekin ja lopulta erosimme haikein mielin sovittuamme uudesta tapaamisesta vielä tämän vuoden puolella. Oli ilo nähdä kuinka hyvin eksä voi, ympäristöstä huolimatta. Kertomukset vankilan arjesta eivät juurikaan poikenneet kuvitelmistani, joskin suljetun vankilan olosuhteet ja vankien kohtelu kuulosti hyvinkin kyseenalaiselta. Eksä oli onneksi säästynyt kyykyttämiseltä ainakin suurimmalta osin, mutta erilaiset alistamisen ja nöyryyttämisen keinot tuntuivat olevan arkipäivää.
Kotiin ajellessani annoin mieleni vaellella eksän ja mun yhteisessä historiassa. Vaikka en koskaan voi unohtaa suhteemme hirvittäviä käänteitä, ei mikään poista sanatonta yhteyttämme. Ennen eksää en uskonut sielunkumppanuuteen tai rakkauteen ensi silmäyksellä; sittemmin olen usein pohtinut kuinka etuoikeutettu olen, että sain muuttaa tuota käsitystä. Kuulosti siirappisen väritetyltä tai ei, välillemme muodostui täydellinen ymmärrys ensitapaamisemme ensimmäisestä sekunnista alkaen. Sitä on yksinkertaisesti mahdotonta selittää sellaiselle, joka ei ole vastaavaa koskaan kokenut. Rakastan eksää edelleen tavalla, jota en usko kokevani kenenkään muun kanssa loppuelämäni aikana. En toisaalta ajattele, että minun tarvitsisikaan; ehkä en edes halua.
P:n kanssa asiat ovat kuta kuinkin entisellään, lämpömittarin värähdellen ehkä hieman plussan puolella. Sovimme, että vietämme tulevan torstain yhdessä ja odotan sitä tottakai kuin kuuta nousevaa. P on jälleen hakeutunut hieman lähemmäs töissäkin; yhteisissä palavereissa jaamme katseita ja hymyjä, ja kuukausien tauon jälkeen P hakeutui eräänä iltapäivänä mun toimistoonkin. P:n oma tutkijainhuone sijaitsee eri rakennuksessa, eikä hänellä ole käytännössä mitään ammatillista tarvetta vierailla mun tontilla yleisesti ottaen. P:n käynnin syy oli enemmän tai vähemmän ohut ja hän jäikin loppujen lopuksi juttelemaan niitä näitä. Toki, yritän edelleen jarrutella ajatuksiani ja muistuttaa itseäni, että ihastumisestani johtuen olen taipuvaisempi näkemään sellaistakin mitä ei ole.
Sairastuin flunssaan eilen ja tuumailin tämän olevan sopiva hetki jättää myös hormonit hetkeksi hyllylle. En odota kovinkaan innolla tyhjenevää kroppaa ja laskevia voimatasoja, mutta toisaalta tilailin jo uusia hormoneja kevään karkeloita varten, joten suuntaan ajatuksiani enemmänkin tulevaan kuin tähän hetkeen. Alkuvuoden tavoitteena olisi saada selkään lisää leveyttä ja vatsalihaksiin paksuutta; sen jälkeen olisi jo aiemmin mainitsemani dieetin paikka. Kesäkunto ei ole ollut mulle enää vuosiin mikään juttu, mutta onhan siinä käytännöllinen puolensa; mieluummin kuljen tyytyväisenä vähemmissä vaatteissa kuin verhoan itseäni.
***
P:n kanssa asiat ovat kuta kuinkin entisellään, lämpömittarin värähdellen ehkä hieman plussan puolella. Sovimme, että vietämme tulevan torstain yhdessä ja odotan sitä tottakai kuin kuuta nousevaa. P on jälleen hakeutunut hieman lähemmäs töissäkin; yhteisissä palavereissa jaamme katseita ja hymyjä, ja kuukausien tauon jälkeen P hakeutui eräänä iltapäivänä mun toimistoonkin. P:n oma tutkijainhuone sijaitsee eri rakennuksessa, eikä hänellä ole käytännössä mitään ammatillista tarvetta vierailla mun tontilla yleisesti ottaen. P:n käynnin syy oli enemmän tai vähemmän ohut ja hän jäikin loppujen lopuksi juttelemaan niitä näitä. Toki, yritän edelleen jarrutella ajatuksiani ja muistuttaa itseäni, että ihastumisestani johtuen olen taipuvaisempi näkemään sellaistakin mitä ei ole.
***
Sairastuin flunssaan eilen ja tuumailin tämän olevan sopiva hetki jättää myös hormonit hetkeksi hyllylle. En odota kovinkaan innolla tyhjenevää kroppaa ja laskevia voimatasoja, mutta toisaalta tilailin jo uusia hormoneja kevään karkeloita varten, joten suuntaan ajatuksiani enemmänkin tulevaan kuin tähän hetkeen. Alkuvuoden tavoitteena olisi saada selkään lisää leveyttä ja vatsalihaksiin paksuutta; sen jälkeen olisi jo aiemmin mainitsemani dieetin paikka. Kesäkunto ei ole ollut mulle enää vuosiin mikään juttu, mutta onhan siinä käytännöllinen puolensa; mieluummin kuljen tyytyväisenä vähemmissä vaatteissa kuin verhoan itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti