Päivitystahti venähti taas aivan luokattoman pitkäksi.
Kesä meni epämääräisen harmaassa sumussa, eikä vähiten läheisen kuoleman vuoksi. En vilkaissutkaan salille yli kuukauteen - mikä tosin oli ihan suunniteltua - mutta silloiset elämäntapahtumat huomioon ottaen sali olisi voinut tehdä ihan hyvääkin. Palasin vasta elokuun alussa haistelemaan tuttua hien ja raudan tuoksua; täytyy todeta, että tuota varsin karvasta hajukimaraa oli ikävä. Treenitauon päättyessä päättyi myös mun hormonitauko, mikä tarkoittaa että piikkiä on jälleen isketty reiteen pari kertaa viikossa. Vaikka treenaamisessani on aina ollut punainen lanka, tästä syksystä eteenpäin kyseinen lanka on muutaman vuoden tauon jälkeen entistäkin punaisempi ja kireämpi - varovaisena, ääneen lausumattomana tavoitteena on vuoden 2025 kisat. Vaikka näennäisesti emmin, tiedän olevani päätöksestä varma. Kisapäätöksen synnyttämää sisäistä tyyneyttä on vaikeakin selittää, mutta siihen liittyy tietty vakavoituminen ja tekemisen varmuus. Kemiallista sekasotkua unohtamatta.
Kysynkin teiltä lukijoilta, mitä haluaisitte tietää kisavalmistautumisesta?
Ihmissuhdeasioissakin on vierailtava. P:n parisuhde(viritelmä) kaatui käsittääkseni jo joitain kuukausia sitten ja ketään tuskin yllättää, että olemme pitäneet varovaisesti yhteyttä. Emme ole tavanneet vapaa-ajalla, mutta ei kulu juuri päivääkään etteikö viestejä vaihdeltaisi.
Joitain päiviä sitten P lopulta tunnusti mulle, kuinka hän on kaiken tämän ajan halunnut kanssani enemmän, mutta ei myöskään "halua sotkea asioita", viitaten sillä lähinnä työpaikkaamme ja aikaisempiin repiviin kamppailuihimme. Mun on vaikea niellä tuollaista selitystä, koska sitä se nimenomaan on - selitys. En tiedä, olisiko mun tarvinnut kuulla tuota kaikkea. P on edelleen mulle kipeä asia ja joka ikinen kerta häneen törmätessäni vatsassa lehahtaa vähintäänkin kymmenen perhosyhdyskuntaa. Rationaalisella tasolla tavoitan, ettei meistä voisi koskaan tulla mitään toimivaa - mutta. Välillämme on kipeän raastavan intohimoisen vetoava traumayhteys, jota on liki mahdotonta järjen tasolla sulkea.
Kysynkin teiltä lukijoilta, mitä haluaisitte tietää kisavalmistautumisesta?
Ihmissuhdeasioissakin on vierailtava. P:n parisuhde(viritelmä) kaatui käsittääkseni jo joitain kuukausia sitten ja ketään tuskin yllättää, että olemme pitäneet varovaisesti yhteyttä. Emme ole tavanneet vapaa-ajalla, mutta ei kulu juuri päivääkään etteikö viestejä vaihdeltaisi.
Joitain päiviä sitten P lopulta tunnusti mulle, kuinka hän on kaiken tämän ajan halunnut kanssani enemmän, mutta ei myöskään "halua sotkea asioita", viitaten sillä lähinnä työpaikkaamme ja aikaisempiin repiviin kamppailuihimme. Mun on vaikea niellä tuollaista selitystä, koska sitä se nimenomaan on - selitys. En tiedä, olisiko mun tarvinnut kuulla tuota kaikkea. P on edelleen mulle kipeä asia ja joka ikinen kerta häneen törmätessäni vatsassa lehahtaa vähintäänkin kymmenen perhosyhdyskuntaa. Rationaalisella tasolla tavoitan, ettei meistä voisi koskaan tulla mitään toimivaa - mutta. Välillämme on kipeän raastavan intohimoisen vetoava traumayhteys, jota on liki mahdotonta järjen tasolla sulkea.
