lomalaidun häämöttää

Kesäloma lähestyy, kuten myös tauko hormoneista. Samalla kevennän treenaamista, koska loma on lomaa, painoistakin. Koko lomaa en toki vietä pötkötellen, vaan palaan salille parin täyslepoviikon jälkeen heiluttelemaan raajoja edes näön vuoksi. Keventely ja hormonittomuus jatkuu elo-syyskuun taitteeseen asti, ja loppuvuosi menee jälleen kerran - jos kroppa vain jaksaa ja kestää - puurtaessa. Syksyn ja talven teemana tulee ehdottomasti olemaan kädet; vaikka meikäläisen fysiikka on melko tasapainoinen, nämä pulkannarut on aina laahanneet jäljessä. Todennäköisesti otan kokeiluun muutamia juttuja, mutta perusperiaatteet ei muutu mihinkään; johdonmukainen, progressiivinen treeni on loppujen lopuksi ainoa tapa kehittyä.

Viimeisen puolen vuoden aikana tuli taas himppusen verran kehitystä. Näillä kilometreillä mitään tolkuttomia kehitysspurtteja ei juuri enää tule, mutta sentään rikoin muutaman tavoittelemani painoennätyksen (en vaa'alla vaan levytangossa, ha-ha) ja pääsin ehdottomasti parhaimpaan offikuntoon. Olen aina kerryttänyt kaiken vähänkin ylimääräisen keskivartalolle ja sen häätäminen on ollut vähintäänkin tuskallista; siispä se, että sain vatsalihakset näkyviin varsinaisesti dieettaamatta (se yritys loppui hyvin lyhyeen ihan vain oman motivaatiopulan vuoksi) on mulle todellinen saavutus. Pinnallista, tiedän. Mutta sitähän tämä laji loppujen lopuksi on, narsismin näyteikkuna.

Joka ikisen kuurin ja treenijakson jälkeen käyn aika ankaraakin sisäistä keskustelua siitä, kuinka paljon parempi voisin olla. Jos tekisin asiat x, y ja z kovemmin tai säntillisemmin, todennäköisesti minulla olisi isommat lihakset siellä, täällä ja tuolla. Parantumattomana hedonistina tasapainoilen ja kipuilen aina myös asioiden mielekkyyden kanssa. Minussa on ollut ja tulee aina olemaan äärimmäisen vaativa puoli, jonka voisin tarvittaessa asettaa kuskin paikalle. Joskus olen niin tehnytkin ja vaikka pystyinkin vaativuuteni avulla venyttämään rajojani poikkeuksellisen paljon, samalla elämästäni tuli kokonaisuutena todella yksinäistä, kapeutunutta ja yksinkertaisesti synkkää. Tähänkin tiivistynee ikiaikainen, kliseinen totuus: ihminen ei ole koskaan tyytyväinen.

Kiitos valtavan paljon myös aiempiin postauksiin kommentoineille! Pyytäkää vain jatkossakin rohkeasti erilaisia aiheita ja näkökulmia, ne auttavat aina tällaista kroonista tyhjän paperin syndroomasta kärsivää. 

kehonrakennus ja ne paheksutut steroidit - osa 3

Jäin pohtimaan edellistä tekstiäni varsin pitkään - yhtäältä avasin monia asioita ja vähintään yhtä paljon jäi avaamatta, osin tarkoituksella. Siispä, palaan vielä tässä muutamaan aiheeseen.

Steroidien käytön yleisyydestä huolimatta asia on julkinen salaisuus jopa harrastajien ja kisaajien keskuudessa; keskinäisissä treeniporukoissa hormoneista keskustellaan toki jonkin verran, mutta henkilökohtainen kokemukseni on, ettei omia kuureja valoteta kovinkaan tarkasti tutuillekaan. En ole sitä itsekään tehnyt, ihan jo siitä syystä että dopingohjelmat ovat henkilökohtaisia ja kuten viime kirjoituksessakin mainitsin, steroidien käyttöön edes välillisesti opastaminen on eettisesti kyseenalaista puuhaa.
En myöskään tiedä, moniko dopingmaailman ulkopuolella oleva tuttuni tai ystäväni on vuosien varrella epäillyt minun käyttävän jotakin. Ehkä se alkaa tässä kohtaa olla valveutuneimmille jo jotakuinkin päivänselvää, mutta kukaan lähipiiristäni ei ole koskaan kysynyt minulta käytöstäni suoraan. Kysyjästä riippuen todennäköisesti kieltäisin kaiken kirkkain silmin. Kertaalleen tosin kävi niin, että istuessani iltaa perheenjäseneni kanssa seurueeseen tuppautui eräs kisasiskoni vuosien takaa ja hän alkoi täysin suodattamatta jutustella hormonien käytöstäni - perheenjäseneni kuunnellessa alle puolen metrin päässä. En enää muista, kuinka ohjasin keskustelun muihin aiheisiin, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Minä tai perheenjäsenenikään ei koskaan palannut tuohon iltaan, mutta miksipä käydä läpi ilmiselvää asiaa uudemman kerran.

***

Paitsi että steroidien hankkiminen on vaikeaa, on niiden ostaminen myös aivan poskettoman kallista. En ole koskaan laskenut - enkä aiokaan - kuinka monta tuhatta euroa olen dopingiin käyttänyt. Toki; olisin voinut kuluttaa samaisen rahan huomattavasti typerimpiinkin asioihin, mutta luulen, että olen piikittänyt itseeni parinkin asunnon käsirahat. Aineista ehdottomasti kallein ja samalla vaikeimmin hankittava on kasvuhormoni; sitä on harvoin saatavilla ja kyseessä on vieläpä äärimmäisen pilaantumisherkkä aine. Kasvuhormonia ostaessa ei koskaan voi olla sataprosenttisen varma, onko kylmäketju pysynyt katkeamattomana. Toki myynnissä on ajoittain myös jauhemuotoista kasvua, johon lisätään steriili vesi.

***

Sekä yleisiä että omakohtaisestikin koettuja sivuvaikutuksia olisi voinut listata huomattavasti enemmän kuin edelliseen postauksen olin niitä koonnut. Joidenkin oireiden ja tuntemusten kohdalta on tosin likipitäen mahdollista sanoa, johtuvatko ne nimenomaisesti steroideista vai jostakin muusta. Tärkein kielteinen sivuvaikutus jäi kuitenkin tyystin mainitsematta: kuukautiskierron häiriintyminen ja ennenaikaiset vaihdevuodet. Alan olla jo siinä iässä, että vaihdevuodet koittaisivat muutenkin, mutta itselläni ne alkoivat käytännössä jo vuosia sitten. Voin laskea yhden käden sormilla viimeisen kymmenen vuoden aikana olleet kuukautiset. Kroppani tosin on ollut ihmeellisen sinnikäs; varsin härskeistäkin kuureista huolimatta ovat kuukautiset tulleet poikkeuksetta joka ikisen (aivan liian pitkän) steroidijakson jälkeen takaisin. Olen itse onnekas siinä mielessä, etten ole koskaan halunnut lapsia, joten minulle asia on ollut sinänsä yhdentekevä. En kuitenkaan usko monenkaan steroideja käyttävän parikymppisen tytön miettivän mahdollista perheen perustamista siinä vaiheessa, kun tärkeämpää on saada mahdollisimman nopeasti Instagram- tai TikTok-kelpoinen perse.

Laajassa mittakaavassa steroidien käyttö on muuttunut oman käyttöhistoriani aikana huomattavasti. Siinä missä anabolisten aineiden hankkiminen oli vielä pari vuosikymmentä sitten todella työlästä, nykyisellään doping-kampetta kotiovelleen parilla klikkauksella jo seuraavaksi arkipäiväksi. Vaivattomuus on kulkenut käsi kädessä ahneuden; nopeiden tulosten tavoittelun kanssa. Aivan liian moni kasvattaa aivan liian lyhyessä ajassa massiiviset lihat, kerryttäen tavanomaisesti lähes kestämättömän (ja arvaamattoman) kavalkadin sivuvaikutuksia. Steroidit ovat yksi osa kehonrakennuksen pyhää syömisen, levon ja harjoittelun kolminaisuutta; eivät niiden korvike. Nopeasti hankittu on myös usein nopeasti katoavaa, mutta tätä harvoin ymmärretään ajoissa. Kuurin päätyttyä lihakset tyhjenevät ja pienenevät, mikä saa kaipaamaan kovempia aineita ja keinoja..ja psyykkinen riippuvuus on luotu. Kasvuhormoni on ainoa, jolla saa luotua niin sanotusti pysyvät lihakset, mutta se myös luo pysyviä muutoksia muun muassa kehon ääreisosiin. Teemu Selänne-väkäleuka on yleinen näky naispuolisillakin kehonrakentajilla. Kaikkitännehetinyt-mentaliteetti on kehonrakennuksessa tuhoisa.

***

Kehonrakennukseen ja steroideihin liittyy valitettavasti hyvin usein myös laittomien piristeiden käyttöä. Steroidien mahdollistama palautumiskapasiteetti sekä kovenevat treenit edellyttävät varsinkin kisakausilla lähes yli-inhimillistä jaksamista ja osa harhautuu hakemaan tuota jaksamista niistä kovimmista aineista. Huumeet, kehonrakennus ja oma tarinani niihin liittyen tarvinnevat kuitenkin oman tilansa, joten palaan niihin seuraavassa postauksessa.

kehonrakennus ja ne paheksutut steroidit - osa 2

Lupailin kertovani, mitä aineita olen käyttänyt, mutta joudun vetämään sanojani jossain määrin takaisin. Vaikka moraalini on monenkin asian suhteen enemmän tai vähemmän löyhä, en näe eettisesti mielekkäänä jakaa suoria ohjeita dopingin käyttöön. Hormonien käyttö on yhtä aikaa hyvin yksinkertaista ja äärimmäisen monimutkaista. Sinänsä kaikki steroidit ovat samanlaisia ja erilaisia; osa valmisteista soveltuu naisille huomattavasti paremmin ja osa taas takaa hyvinkin nopean oikotien miehisyyteen. Toisin sanoen, toisissa aineissa on enemmän androgeenisiä ominaisuuksia ja toisissa vähemmän. Aineiden valintaan vaikuttaa paljon myös aiempi käyttö - on aivan eri asia suunnitella kuuria kaksikymmentä vuotta steroideja käyttäneelle kuin ensimmäistä kertaa kokeilevalle. Aineiden skaala on nykypäivänä valtavan laaja ja täytyy myös ymmärtää, mitä on mielekästä yhdistellä minkäkin kanssa. Tarjolla on niin injektoitavia kuin oraalisia testosteronivalmisteita, kasvuhormonia (tuo kehonrakennuksen hel-vetin kallis Graalin malja), peptidejä, insuliinia, insuliinin kaltaisia kasvutekijöitä, estrogeeniblokkereita... Olen itse kokeillut kaikkea ja osaa käyttänyt pidempäänkin; menestyksekkäästi ja vähemmän menestyksekkäästi. Koska aineiden hankkiminen ei onnistu tavan apteekista, ei aina voi olla varma mitä saa. Toisinaan purkissa on ihan ehtaa tavaraa ja joskus taas silkkaa öljyä tai pelkkiä täyteaineita sisältäviä tabletteja. Surullinen tosiasiahan on, että suurin osa hormoneista täytyy hankkia ns. pimeiltä markkinoilta ja ovat useimmiten apteekkiryöstön tulosta tai vähintäänkin salakuljetettu useamman rajan takaa. Olenko uhrannut ajatuksia kyseisille faktoille? Joskus, mutta vain ohikiitävän hetken. Oma syntilistani on sen verran synkkä, ettei steroidien ostaminen sitä juurikaan rumenna.

Käyttöön liittyy paitsi oma epämiellyttävyytensä (kukapa haluaisi tökkiä itseään neuloilla useita kertoja viikossa), myös todellisia riskejä. Esimerkiksi insuliini on potentiaalisesti hengenvaarallista, ellei sen käyttöön ole perehtynyt. Insuliinia käyttäessäni onnistuin muutaman kerran injektoimaan sitä vahingossa liikaa ja sanotaanko, että noista virheistä todellakin oppi. Osa injektoitavista aineista aiheuttaa myös erittäin ikäviä vaikutuksia päätyessään pistämishetkellä verenkiertoon - pahimmillaan olen yskinyt yli viisi minuuttia kykenemättä hengittämään kunnolla.

Kuuntelen toisinaan huvittuneena ihmisten keskustelua steroidien käytön sivuvaikutuksista. Yleensä niistä vaahtoavat eniten henkilöt, joilla ei ole ollut minkäänlaista kosketuspintaa dopingin maailmaan Vauva.fi-keskustelupalstoja lukuun ottamatta. Haitalliset sivuvaikutukset ovat kuitenkin tosiasia ja oman osani olen minäkin niistä saanut; osa on pysyviä, osa korjautunee aikanaan kun lopulta hormonien käytön lopetan. Olen ollut onnekas siinä mielessä, että olen säilyttänyt naisellisuuteni suurimmalta osin vaikka käyttöni on ollut miestenkin mittapuulla varsin hurjaa. 

Näkyvin - tai kuuluvin - sivuvaikutus on ollut ehdottomasti ääneni karheutuminen. Ironisinta on, että se madaltui ensimmäisen kuurini jälkeen, mutta on sen jälkeen pysynyt lähes täydellisen muuttumattomana. Kukaan ystävistäni ei muista kuulostaneeni koskaan toisenlaiselta, mutta itse tiedän hyvinkin kirvelevästi menettäneeni pysyvästi varsin hyvän lauluääneni. Ääni ei tule koskaan palautumaan ennalleen ja olen oppinut elämään asian kanssa; kuulen toistuvasti, kuinka minua on miellyttävä kuunnella ja madaltumisen myötä ääneni myös koveni. Olen varsin uskottava joutuessani huutamaan.

Toinen merkittävä sivuvaikutus on ollut vaikea akne. En tiennyt steroidien käyttöä aloittaessani estrogeeniblokkereiden kriittisestä tärkeydestä ja niiden puuttuessa akne otti valtaansa koko yläselkäni ja kasvoni. Kärsin aknesta useita vuosia, kunnes lopulta hoidin sen lääkityksellä kuntoon. Akne katosi, mutta valtavat arvet jäivät. Onnekseni olen verraten taitava meikkaaja enkä ole nykyisellään kovin kamalaa katsottavaa meikitönnäkään, mutta toki olisin mieluiten säilyttänyt heleän kuulaan, aknettoman ihoni.

Muitakin, vähäisempiä kielteisiä sivuvaikutuksia toki on ollut ja on edelleen. Minulla on valtavan pitkät ja paksut hiukset, mutta ohimoilta on karannut suortuvia jonkin verran; saan paenneen hiusrajan helposti piiloon, mutta tiedostan varsin hyvin aiheuttaneeni hiustenlähdön itse. Hiukset toki kasvavat aikanaan takaisin. Muualle karvaa kasvaa sitten sitäkin enemmän ja joudun joka ikinen aamu höyläämään kasvokarvani; käytännössä olisin erittäinkin viiksekäs nainen, ellen höyläämistä tekisi. Muutkin ihokarvat on ajeltava useamman kerran viikossa. Se toki on rutiini, jota jouduin noudattamaan kauan ennen steroidien käyttöäkin, mutta karva on huomattavasti tummempaa ja paksumpaa kuin aikoinaan. Veriarvot ovat oma lukunsa sekin; ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun muun muassa maksa-arvoni ovat olleet taivaissa.

Viittasin jo edellisessä postauksessa niin sanottuun roid rageen ja valehtelisin jos väittäisin, etteivätkö steroidit madaltaisi kuurin kovimmassa vaiheessa vitutuskynnystä ja rajusti. Minulle kiukku on kuitenkin ollut jopa positiivinen tekijä - olen ollut aina varsin huono ilmaisemaan ärtymystäni tilanteissa, joissa se olisi jopa tarpeellista ja steroidit ovat mahdollistaneet tietynlaisia, no, kuohahduksia. Voin hyvin tavoittaa, että lähtökohtaisestikin impulsiivisemman ihmisen kohdalla nuo kuohahdukset eivät välttämättä pysy hallinnassa. Olennaisinta kuitenkin on juuri tuo lähtökohtaisuus; hormonit eivät tee kenestäkään mulkkua, ellei ihminen ole sitä jo edeltävästi.

Täytyyhän minun mainita myös kuuluisa alapää - se lienee asia, joka otetaan ensimmäisenä tai vähintään toisena esille naisten steroidien käytöstä puhuttaessa. Steroidit kasvattavat lihaksia.. ja myös klitorista. Suurimmalla osalla. Oma alakertani on pysynyt varsin entisenlaisena; jotakin kasvua on tapahtunut, mutta hyvin vähäisesti. Virilisaatio tosin on ihan totta, kuurin aikana halut ovat ihan omaa luokkaansa.

Entä sitten ne hyvät puolet?

Tällaista suorituskykyä ja ulkonäköä ei olisi mahdollista saada ilman dopingia. Piste. On yhtä aikaa hienoa ja surullistakin todeta, että pidän vartalostani erittäin paljon tällaisena. Olen aina ollut ääripäiden ihminen ja hormonit ovat mahdollistaneet minulle rajojeni venyttämisen aivan uudella tavalla. Toki, asiassa on toinenkin puoli; jos käyttää, on myös tehtävä kaksin verroin töitä. Kehonrakennus on raakaa, brutaalia urheilua. Se, että nautin peilikuvastani on ohikiitävä palkinto, mutta se ei todellakaan tule ilmaiseksi. Massasta poikkeava ulkonäkö tarkoittaa poikkeuksetta myös ennakkoluulojen kohtaamista ja sietämistä. Olen elänyt eräänlaista yhden naisen sosiaalipsykologista koetta, jonka aikana on käynyt hyvinkin selväksi millaisia oletuksia ja odotuksia toisista teemme puhtaasti ulkonäön perusteella. Olen saanut lukuisia kertoja kuulla, kuinka minun täytyy olla asioita x, y ja z, koska kisaan kehonrakennuksessa. Toisinaan nuo tekijät ovat olleet hyvinkin imartelevia, kuten itsekuriin ja päättäväisyyteen liittyviä - toisinaan taas varsin alentavia, esimerkiksi älykkyyttäni kyseenalaistavia. Siinä missä ihmiset yleensä ovat varsin hienovaraisia toisten vartaloiden kommentoinnin suhteen, on minulle katsottu tarpeelliseksi kertoa hyvin moninaisin sanankääntein miltä näytän. Sanoja on useimmiten tarkoittanut puhtaasti hyvää, mutta miksi olettaa, että treenattu ihminen haluaisi pyytämättä kuulla mielipiteitä kehostaan - yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan?

Vaikka steroidit ovat tuoneet elämääni paljon hyvää, ne ovat tuoneet muassaan vähintään yhtä lailla pahaa. En toivoisi kenellekään tällaista huolta terveydestään tai salailun taakkaa; fakta kuitenkin on, ettei ihan jokaiselle kaverille tai ystävällekään ole kannattavaa kertoa dopingin käytöstään. Ei ole myöskään mitään takeita siitä, ettenkö jossain kohtaa tule kärsimään hyvinkin mittavasti vuosien ja vuosien käytöstä esimerkiksi syövän muodossa. Vaikka en voisi suositella kenellekään steroidien tai muidenkaan dopingaineiden käyttöä, en usko, että muuttaisin toiminnassani mitään vaikka saisin mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Loppujen lopuksi kehonrakennus on illuusiota ja taikuri valinnee itse, kuinka näytöksensä luo.

kehonrakennus ja ne paheksutut steroidit - osa 1

Kiitos kaunis edelliseen kirjoitukseen kommentoineelle; oli merkityksellistä saada tietää, että ainakin yksi ihminen on kiinnostunut näistä jupinoista!

Jotta rakkauselämä-tontti saadaan käsiteltyä heti alkuunsa, totean vain, että P otti ja lähti - ja kunnolla lähtikin, nimittäin toisen naisen matkaan. Viime syksynä asia oli pelkkä utuinen huhu ja lopulta väärinkäsitys, mutta tällä kertaa tapahtunut on totisinta totta, vieläpä P:n itsensä kertomana. Olen pyrkinyt sulkemaan asian mielestäni varsin aktiivisesti ja uppoutunut kaikkiin mahdollisiin (sekä mahdottomiin) työprojekteihin mikä edelleen on johtanut siihen, että olen kesäloman kynnyksellä täydellisen puhki. Olen useat kerrat avannut Blogspotin suoltaakseni edes muutaman sanan, mutta kirjoittaminen on tuntunut kaiken tunnustamiselta; surullisten tosiasioiden myöntämiseltä. Että suhdeviritelmä P:n kanssa todellakin on ohi. Tässä hetkessä edellisen lauseen kirjoittaminen ei tunnu juuri miltään - kuten mikään ei oikein ole tuntunut viimeisimpien kuukausien aikana. Olen yhtä aikaa tyhjä ja täynnä.

Postauksen pointti ei kuitenkaan ollut ihmissuhteista uliseminen, vaan oven avaaminen hormonien synkkään maailmaan. Tai, sellaisenahan steroidi-sikaniskojen salamyhkäinen elämä halutaan stereotypisimmillään kuvata; hieman nuhjuisen kuntosalin perimmäisen pukukopin pimeimmässä nurkassa pistetään ruiskutolkulla hormoneja omaan ja välissä kaverinkin olkapäähän. Seuraavana iltana laitetaan lähibaarin kulmalla porukkaa nippuun ja jossain vaiheessa puolisokin saa nyrkistä, koska mitäpä muuta hormonit tekisivät kuin impulsiiviseksi raivopääksi.

Ehkä jonkun anabolisten steroidien käyttäjän tarina on edellä kuvatun kaltainen, mutta omani ei voisi juuri kauempana olla. Korkeintaan siltä osin, että vuosien saatossa hormoneja on todella tullut piikitettyä ruiskutolkulla - siististi sisätiloissa ja kodin seinien suojissa, kylläkin. Kysymys voisikin kuulua, mikä veti minut aikoinaan steroidien maailmaan? Jo vuosien ja vuosikymmenien ajan on ollut varsin yleisessä tiedossa, että hormonien käytössä on aina riskinsä ja sivuvaikutuksensa varsinkin naisilla, joten dopingin käytön houkuttelevuuden pitäisi olla vähintäänkin kyseenalaista. Siitäkin huolimatta anaboliset steroidit ovat kuuluneet elämääni jo parin vuosikymmenen ajan. Sivuvaikutuksilta en minäkään ole välttynyt, mutta niistä tuonnempana.

Parikymppisenä, jonkusen vuoden treenanneena salipirkkona olin suorastaan suloisen naiivi mitä tulee hormonien käyttöön. Mielikuvissani steroideja käyttivät lähinnä rapakon takana kisailevat ammattikehonrakentajat; siis hyvin marginaalinen osa lajin edustajista. Olin vakuuttunut, että vuosien sinnikkäällä ja määrätietoisella työllä minusta tulisi vähintäänkin Kike Elomaan seuraaja tai ainakin sinne päin. Puhtaana urheilijana, ennen kaikkea. Ajatusmaailmani kääntyi kuitenkin päälaelleen alettuani seurustelemaan kansallisella tasolla kilpailevan kehonrakentajan kanssa. Hän ei ollut varma suhtautumisestani steroideihin, joten miekkonen päätti piilotella käyttöään ja aika ansiokkaasti siinä onnistuikin; asia tuli esille vasta yli vuoden seurustelun jälkeen erään kahvipöytäkeskustelun yhteydessä. Jo pitkään lajin - ja steroidien - äärellä touhuttuaan puolisollani oli antaa varsin kattava kuva dopingin käytön laajuudesta, sen hyödyistä ja myös haitoista. Viimeistään tuon keskustelun myötä lapsenuskoinen mielikuvani kaikkien ihmisten pyrkimyksestä rehellisen avoimeen toimintaan karisi. En vieläkään osaa täysin pukea sanoiksi, mitä mielessäni tuossa hetkessä tapahtui, mutta on kuin eräänlainen kytkin olisi väännetty eri asentoon. Kyseinen kytkin ei ole enää koskaan tuon jälkeen palannut ennalleen ja väitän että samaiseen nytkähdykseen liittyi myöhempi huumeiden käyttöni.

Mitä kytkimen käännähdyksestä seurasi? Samaisena iltana, elämäni ensimmäisen hormonikeskustelun käytyäni, aloitin steroidien käytön. 

..tarina jatkuu seuraavassa postauksessa ja avaan hieman mitä aineita olen käyttänyt, miten, millaisilla tuloksilla - ja millaisen hinnan olen dopingista maksanut, muutoinkin kuin rahassa.