yhteys palautettu

Vietin tiistaipäivän P:n luona.

Käytännössä istumme kahdeksan tuntia sohvalla ja juttelimme kaikenlaisista asioista, laidasta laitaan. Mitään seksuaalista ei tapahtunut (mikä näin jälkikäteen ajateltuna on ehkä vain hyvä asia), toki halasimme pitkään kotiin lähtiessäni. Ilta oli aivan äärettömän mukava; lämminhenkinen, rento, mutkaton. Mun oli yksinkertaisesti todella helppo olla ja tuntui, että näin P:n nyt jotenkin eri tavalla. Ehkä me molemmat pystyimme nyt hengittämään..toisiamme? En tiedä, mutta jokin oli hyvällä tapaa toisenlaista. 

Pyrin kuitenkin varomaan liikaa romantisoimista. En vieläkään tiedä, mitä P minua kohtaan todella tuntee tai mitä hän ajattelee; olenko hänelle tuttava, kaveri, ystävä vai potentiaalinen naisystävä jossain kaukana tulevaisuudessa. Selvää on, että tarvitsemme enemmän aikaa yhdessä selvittääkseni (tai selvittääksemme) tuon kysymyksen. Syksyn - ja lähes koko vuoden - oltua melkoisen raskastakin henkistä vuoristorataa, tuntuu "odottaminen" ja "ajan kuluminen" lähinnä kidutukselta. Pelkään myös tekeväni itsestäni narrin; entä jos olenkin korviani myöten ihastunut ihmiseen, jolla ei ole aikomustakaan viedä asioita yhtään pidemmälle?

Kunpa kaikki menisi loppujen lopuksi hyvin.