torstai 22. syyskuuta 2022

ohi on

Ja mistä syystä.

Joskus paska osuu tuulettimeen tavalla, jota ei olisi osannut ennakoida huonoimmissakaan kuvitelmissa. 

Sovittiin P:n kanssa treffit tämän viikon perjantaille. Kaikki oli sujunut taas hieman mukavammin; viesteissä ja lyhyissä kohtaamisissa työpaikalla oli lisääntyvää lämpöä sekä flirttiä.

Mutta.

P oli eilen yhtä aikaa töissä yhteisen tuttumme kanssa. Hän on ainoa, jolle olen kertonut epämääräisestä tapailustamme ja myös P tietää, että kyseinen tuttava tietää. En tokikaan ole valottanut tuttavani ja minun välisiä keskusteluja P:lle sen tarkemmin, sillä olen ajatellut, että minunkin täytyy saada tuulettaa tunteitani jollekulle luottamuksellisesti.
Osana muuta kahvipöytäkeskustelua tuttavani oli kysynyt P:ltä näennäisesti harmittoman kysymyksen: "mitä sun rakkauselämään kuuluu?". 

Se ylitti jonkin rajan, jonka olemassaolosta en ollut tietoinen.

P raivostui.

Hän aloitti tiedustelemalla viestitse, millainen käsitys kyseisellä tuttavalla on suhteemme laadusta; mehän olemme vain kavereita. Sen jälkeen hän jatkoi useamman viestin kautta, ettei halua tällaista huomiota, sirkusta ja sähläystä osakseen. Viesteissä oli poikkeuksellisen loukkaantunut, ahdistunut ja ennen kaikkea vihainen sävy. Yritin pyöristellä tilanteen kulmia ja tuoda esille, mahtoiko kysymys liittyä kuitenkin johonkin muuhun aiheeseen kuin "meihin"; toki parhaani mukaan validoin P:n kokemusta ahdistuksesta. P:n raivo tuntui kuitenkin vain yltyvän ja lopulta hän ilmoitti, ettei meidän ole syytä tavata enää. Toivoin, että P:n ahdistuksen pahin kärki taittuisi aamuun mennessä, mutta työpaikan parkkipaikalla kohdatessamme P katsoi minusta suoraan ohi eikä edes tervehtinyt.

Jollain tapaa tavoitan P:n reaktion; ehkä hän koki paljastuneensa toiselle vastoin tahtoaan tai raivostui omille mielikuvilleen siitä, mitä olen tuttavallemme voinut kertoa. Siitä huolimatta, reaktio tuntuu todella kohtuuttomalta ja epäreilulta, enkä voi välttyä kokemasta syyllisyyttä. On aivan ilmiselvää, että P:llä on ajatus- ja käyttäytymismalleja joista en ole ollut tietoinen - ainakaan ennen tätä - ja ne ovat vähintäänkin satuttavia. Silti, silti haluaisin P:n pyörtävän päätöksensä ja näkevän asiat mun kannalta.

Olen vain ihminen, jolla on lämpimiä tunteita häntä kohtaan. Miksi sellaisesta täytyy rangaista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

alakuloa

Kirjoitan, pyyhin, kirjoitan, pyyhin. Miksi tämä on taas niin vaikeaa? Haluan sanoja ulos itsestäni ja samaan aikaan en tahtoisi tarkastella...