lauantai 13. elokuuta 2022

kirveet on (ehkä) nostettu kaivosta

 Yritän vieläkin prosessoida P:n kanssa tehtyä kesälomareissua.

Palasin siis eilen puolentoista vuorokauden matkalta ja olisi vähättelyä sanoa, että matka oli hyvin tunnepitoinen. Eikä missään nimessä sanan ikävässä merkityksessä.

Luulen, että meistä kumpikin oli kaivannut totaalista irtiottoa todella raskaan työkevään ja -kesän jälkeen. Olin suorastaan häkeltynyt nähdessäni, millainen seuramies P:stä kuoriutui neutraalissa ympäristössä - hauskuuttaja hän on ollut tähänkin saakka, mutta matkan aikana P vapautui ihan eri tavalla. En muista, milloin olisin nauranut niin paljon; poskiini kirjaimellisesti sattui. Yhteistä huumoria viehättävämpää oli kuitenkin P:n huomaavaisuus. Väitän, että olen tavallista vanhanaikaisempi mitä käytöstapoihin tulee ja kiinnitän myös muiden ihmisten kohdalla niihin huomiota, mutta P:n herrasmiesmäisyys oli omaa luokkaansa. Matkan aikana tuli myös keskusteltua laajalla skaalalla; menneisyydestä, tulevaisuudesta, elämästä, maailmasta.

Pelkkää huumoria, käytöstapa-analyysiä tai kepeää keskustelua reissu ei tietystikään ollut; tiesin, että olohuoneessa seisoskelevaan virtahepoon - ihmissuhteemme laatuun, siis - tultaisiin käymään kiinni jossain kohtaa.

Niin kävikin, nukuttuamme yön yhdessä. Pettymyksekseni emme harrastaneet seksiä, mutta nukuimme sylikkäin ja aamu oli kaikin puolin hempeä. Päätin tuossa kohtaa olla tunnelmantappaja ja kysyin suoraan, onko P sataprosenttisen varma ettei hän halua minua - ei vain seksuaalisessa mielessä, vaan kokonaan. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi, ettei ole. P puntaroi sanojaan ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes avautui varsin laveasti. P kertoi kuinka viihtyy seurassani äärettömän hyvin ja kokee minut todella vetoavana, mutta hän myös haluaisi edetä hitaasti. "Kaikki parhaimmat ihmissuhteeni (käsitän hänen tarkoittaneen parisuhteita) ovat alkaneet ystävyydestä." Keskustelimme toki paljon enemmänkin, P:n kertoen muun muassa pitkäaikaisesta ammatillisesta identiteettikriisistään, joka on heijastunut myös kaikille muille elämän osa-alueille epävarmuutena sekä hämmennyksenä. P oli ajatellut liinat kiinni vetäessään että säästää aikaani, sillä hän on mielestään tässä hetkessä kyvytön tarjoamaan sitä mitä haluan - parisuhdetta. Koomistahan tässä on se, etten missään vaihessa ole maininnut P:lle haluavani nimenomaan parisuhdetta (vaikka omassa mielessäni olenkin sillä leikitellyt) ja siitä hänelle huomautinkin; P on pohjannut monet ratkaisunsa pelkkiin olettamuksiin.

En tiedä, olenko tällä hetkellä yhtään paremmin kartalla sen suhteen missä mennään, mutta väittäisin, että toivoa on. Ja tunteita - niitä on sanoinkuvaamattoman paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

b*tch i'm back!

Vaikka blogi on pölyttynyt digitaalisessa hyllyssä (aivan liian) kauan, en ole tätä missään vaiheessa unohtanut. Kirjoittamisen paine on tyk...