lauantai 20. elokuuta 2022

hattarahöttöä

Olen ihan oksitosiinipöllyissä.

Nimittäin, P on alkanut sulaa.

Vietimme taas toissapäivän yhdessä, seikkaillen pitkin maakuntia ja P tuli aivan eri tavalla lähelle, sekä fyysisesti että tunnetasolla. Toki, mitään muovailuvahaa hän ei ole vieläkään, mutta jos P oli jo viime reissulla avoimempi, hän oli sitä nyt satakertaisesti. Puhuimme jälleen valtavan paljon - tuntui, että aiheet soljuivat vaivatta aina täydellisen alatyylisistä kahden hengen sketseistä elämiemme erilaisiin kipukohtiin. 

Olen yhtä aikaa ihastuksissani ja kauhuissani.

Vaikka etenemme yhdessä sovitun mukaisesti hyvin verkkaisesti, olen aidosti peloissani että tämä kaikki hyvä päättyy yhtäkkisesti - ja onhan huoli toki varsin realistinen ottaen huomioon P:n aiemman tempoilun. Olen yrittänyt pitää itseni P:n seurassa ulkoisesti rauhallisena ja survoa sisäistä kakofoniaa jonnekin takavasemmalle, purkaen sitä läheisimpien ystävien kanssa.

On varsin herättelevää huomata, kuinka hauraan haavoittuvainen ihminen onkaan; ja sen havaitakseen tarvitsee jonkun, joka todella pääsee lähelle. Olen joutunut aika tavalla kamppailemaan oman riittävyyteni kanssa ja muistuttamaan itseäni toistuvasti siitä, kuinka tärkeää on edelleen keskittyä minulle merkityksellisiin asioihin - ne ovat paitsi mahdollisen tulevan ihmissuhteen kannalta olennaisia, mutta yhtä lailla tärkeitä myös siinä tapauksessa, jos homma menee puihin. 

Minä
olen tärkeä, ja jotta voin olla tärkeä myös toiselle, mun täytyy olla sitä ensisijaisesti itselleni.

Sivukaneettina mainittakoon, että oltuani tovin tauolla steroideista, homma jatkuu taas ensi viikolla. Uusien treeniohjelmien lisäksi edessä on myös salinvaihto, joten rutiinit saa kunnolla myllytystä. Syksyn tavoitteena olisi saada edelleen varsinkin alakroppaan lisää massaa; huono se ei ole ollut tähänkään asti, mutta kasvaminen lienee koko homman pointti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

b*tch i'm back!

Vaikka blogi on pölyttynyt digitaalisessa hyllyssä (aivan liian) kauan, en ole tätä missään vaiheessa unohtanut. Kirjoittamisen paine on tyk...