Epävarmuus nakertaa. Syvältä.
Kesäloma on ohi, sekä minulla että P:llä - ja kuten pelkäsinkin, työarjen myötä P on ollut taas etäisempi. Ihan konkreettisestikin; kummallakin kalenteri huutaa enemmän tai vähemmän hoosiannaa, joten kommunikointi on painottunut aika lailla sataprosenttisesti viesteihin. Olen huomannut hiljalleen tapahtunutta (joskin lähes vaivihkaista) myönteistä muutosta P:n viestittelyssä; yhteydenpitoa on päivittäin ja P on kaiken kaikkiaan hivenen kiinnostuneempi arjestani, mutta mitään tunteiden ilotulitusta viestinvaihto ei sisällä vieläkään. Toki se ei ole sitä ollut missään vaiheessa; P:n kirjoitustyyli on äärimmäisen kliininen, jopa silloin kun sisältö on seksuaalista.
Ajan itseni hulluuden partaalle yrittäessäni tulkita viesteistä jotakin, mitä niissä todennäköisesti ei edes ole ja pohtimalla, onko P tällainen ketä tahansa kohtaan - kiinnostuksen asteesta riippumatta. Olen pyrkinyt kunnioittamaan P:n pyyntöä rauhallisesta etenemisestä ja mukauttanut omaa toimintaani P:n rytmiin; viestittelen asiallisesti (joskin sopivassa suhteessa leikillisestikin), en suolla viestejä kymmenittäin enkä painosta (ainakaan toivottavasti) tapaamiseen. Eilen kärsivällisyyteni kuitenkin loppui ja kysyin mahdollisuutta yhteiselle metsäkävelylle tahi juoksulenkille, johon P vastasi raivostuttavan monitulkintaisesti "miksipä ei, jos aikataulut sopivat yhteen". Miksipä ei kuulostaa siltä, että toiminta sopii, jos parempaakaan puuhaa ei ole.
Ajan itseni hulluuden partaalle yrittäessäni tulkita viesteistä jotakin, mitä niissä todennäköisesti ei edes ole ja pohtimalla, onko P tällainen ketä tahansa kohtaan - kiinnostuksen asteesta riippumatta. Olen pyrkinyt kunnioittamaan P:n pyyntöä rauhallisesta etenemisestä ja mukauttanut omaa toimintaani P:n rytmiin; viestittelen asiallisesti (joskin sopivassa suhteessa leikillisestikin), en suolla viestejä kymmenittäin enkä painosta (ainakaan toivottavasti) tapaamiseen. Eilen kärsivällisyyteni kuitenkin loppui ja kysyin mahdollisuutta yhteiselle metsäkävelylle tahi juoksulenkille, johon P vastasi raivostuttavan monitulkintaisesti "miksipä ei, jos aikataulut sopivat yhteen". Miksipä ei kuulostaa siltä, että toiminta sopii, jos parempaakaan puuhaa ei ole.
Ehkä eniten minua vaivaa juurikin P:n passiivisuus; toivoisin, että hän oma-aloitteisesti ilmaisisi haluavansa tavata ainakin jossain vaiheessa. Ajatukseni alkavat jälleen kerran verhoutua huoleen ja ahdistuneisuuteen - onko hän pohjimmiltaan edes kiinnostunut? Mitä hän ajattelee tästä kaikesta? (Tai ennemminkin - mistä kaikesta, kun tästä ei ole vielä kehkeytynyt intiimin ihmissuhteen tapaistakaan?)
Työni vuoksi ymmärrän ihmissuhteita ja niiden kompleksistakin dynamiikkaa keskivertoa paremmin, luulisin. Jos tarkastelisin edellä kuvailemaani pohdintaa täysin ulkopuolisena, toteaisin hyvinkin yksioikoisesti, ettei aikaansa kannata tuhlata ihmiseen joka ei investoi toiseen osapuoleen lainkaan tai vain vähäisesti. Kun tuota ydinfilosofiaa yrittää soveltaa henkilökohtaiseen elämäänsä ja tilanteeseen, jossa tietää toisen taustasta sekä sen vaikutuksesta kyseisen ihmisen käytökseen, homma meneekin todella monimutkaiseksi. Isossa kuvassa asiat ovat kuitenkin edenneet, vai mitä? Entä jos olenkin liian kärsimätön? Eikö hyvää kannata odottaa? Entä ne puheet hitaan etenemisen tärkeydestä jo omankin traumataustani takia?
Työni vuoksi ymmärrän ihmissuhteita ja niiden kompleksistakin dynamiikkaa keskivertoa paremmin, luulisin. Jos tarkastelisin edellä kuvailemaani pohdintaa täysin ulkopuolisena, toteaisin hyvinkin yksioikoisesti, ettei aikaansa kannata tuhlata ihmiseen joka ei investoi toiseen osapuoleen lainkaan tai vain vähäisesti. Kun tuota ydinfilosofiaa yrittää soveltaa henkilökohtaiseen elämäänsä ja tilanteeseen, jossa tietää toisen taustasta sekä sen vaikutuksesta kyseisen ihmisen käytökseen, homma meneekin todella monimutkaiseksi. Isossa kuvassa asiat ovat kuitenkin edenneet, vai mitä? Entä jos olenkin liian kärsimätön? Eikö hyvää kannata odottaa? Entä ne puheet hitaan etenemisen tärkeydestä jo omankin traumataustani takia?
En ole kristallipallon suurimpia kannattajia, mutta tässä hetkessä todellakin toivoisin omistavani sellaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti