Jos minulta kysyttäisiin nyt, oliko mahalaskun merkkejä näkyvissä hyvissä ajoin, olisi vastaus ehdottoman varma kyllä. Kylmää, kuumaa; tule lähelle, pysy kaukana. Epämääräisen varovainen tapailu vaihtui viime viikolla torjuntaan, kun P veti liinat kiinni. Meriselityksiä oli monenlaisia alkaen aina klassisesta "ei tää johdu susta vaan musta" kun taas itse ajattelen asioista hyvin yksioikoisen mustavalkoisesti - jos tunteita on riittävästi, homma toimii. Riippumatta siitä, millaisia pelkoja, ahdistuksia ja traumoja selän takana onkaan.
Otin torjunnan yllättävän raskaasti. Ajattelin, että näillä ikävuosilla ihmissuhteen päättymiseen suhtautuisi melkeinpä rutiinilla, mutta tipahdin lähes kirjaimellisesti polvilleni; tuntui, että sydän itki verta kuin teinivuosina konsanaan. Ehkä jotain teini-ihastumisen kaltaista tässä olikin, kaikessa vaikeudessa ja kiihkossaan.
Iso ongelma on se, että koko "ero"keskustelu on käyty puhtaasti viestitse, sillä P on työmatkalla aina ensi viikon alkuun saakka. P kyllä aluksi alleviivasi kuinka tärkeää meidän on käydä asiat läpi myös kasvotusten ja hän haluaa aivan ehdottomasti vastata kaikkiin kysymyksiini - mutta herra ei ole ottanut vielä kertaakaan kantaa siihen, milloin me ihan oikeasti tämä keskustelu käytäisiin. Olen kysynyt asiaa sekä epäsuorasti että suoraan, mutta joka kerta tämän nimenomaisen asian kohdalla mieheen iskee ilmeisesti hyvin valikoiva lukihäiriö.
Toisaalta minusta tuntuu, etten edes tiedä mitä haluaisin kysyä ja kertoa. Olen äärimmäisen pettynyt ja surullinen, mutten vihainen. Raakaa realismia on myös se, että syksyllä me tehdään töitä yhdessä ja tavalla tai toisella on vain kestettävä. Miten, siitä mulla ei vielä ole aavistustakaan.
Voi myös olla, että tarina saa vielä varsin mutkikkaan käänteen - seksisuhteen mahdollisuus on nimittäin edelleen neuvottelupöydällä ja kumpikin on suhtautunut kyseiseen ajatukseen varovaisen myönteisesti. Toipumistahan ajoittainenkaan paneminen ei edesauta millään tapaa, mutta saatuani vuosien tauon jälkeen aivan jumalaista seksiä, en ihan heti olisi valmis vetämään vetoketjua ylös asti kiinni.
Missään nimessä tämä ihmissuhdedraama ei ole loppuun käsitelty - tuskallisimpiin yksityiskohtiin palaan seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti