tiistai 15. syyskuuta 2020

päiväunelmointia ja räjähtäneitä finnejä

Eilinen oli kyllä kerrassaan maanantain makuinen maanantai. Aamun ensimmäisessä palaverissa viihdytin itseäni silmäillen kahta komeinta paikallaolijaa pohtien, millaista seksi olisi kumpaisenkin kanssa neuvotteluhuoneen pöydällä. Kyseiset miehet ovat hyvin eri tavoilla vetoavia - toisessa on pahan pojan vivahteita, toinen taas on särmikäs älykkö. Tässä tai toisessakaan universumissa mulla ei kuitenkaan ole kummankaan suhteen minkäänlaisia mahdollisuuksia, joten tyydyn (tyydynpä hyvinkin..) päiväunelmointiin.

Jotta sain maanantain olemassaolon alleviivattua erityisen huolellisesti, aloitin viikon treenit jalkaosastosta. Mukailin Hani Rambodin treeniä - hieman omia säätöjäni tehden - ja paha olo tuli tästäkin jumppailusta. (Sellaista jalkatreeniä ei taida ollakaan, joka ei saisi vatsahappoja kutittelemaan kurkunperää.) Lisämaustetta treeniin toi eräs miesyksilö, joka on osoittanut jo aiemmin jonkinasteisia kiinnostuksen merkkejä meikäläistä kohtaan (älkää kysykö miksi) ja yleensä yhtä aikaa jumpalla ollessamme hän tulee vaihtamaan sanasen tai pari. Vaikka mun viisarit ei juuri tämän miehen suuntaan värähtele, heitän toki mielelläni kevyttä flirttiä ja ainakin yritän antaa edes jollain tapaa miellyttävän vaikutelman itsestäni. Mutta. Koska olen nyt ja aina nolojen tilanteiden nainen, ei tämäkään kohtaaminen sujunut ilman häpeän punaa poskilla. Taustoituksena; hormonien käytön valitettava sivuvaikutus on usein jonkinasteinen akne - niin myös minulla - ja varsinkin nyt, kun kierrossa on hyvinkin aromatisoituvaa tavaraa eikä estrogeeniblokkereita käytössä, on olkapäät silkkaa finnipeltoa. Finneihin usein pakkautuu verta ja kun tähän yhdistää kovan treenin, joka nostattaa verenpaineita..arvannette loput. Voitte kuvitella keskustelukumppanin reaktion, kun kesken jutustelun toinen olkapää alkaa vuotaa verta - eikä kyseessä tietystikään ollut mikään ohut verinoro, vaan ennemminkin olkapääni vaikutti tekevän kuppausta itse itselleen. Voin kertoa senkin, ettei tuollaisesta tilanteesta ole mitään luontevan huoletonta poistumistapaa.

Ja sitten sitä vielä pohtii, miksi ihmeessä on sinkku. Jaa-vitun-a.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

alakuloa

Kirjoitan, pyyhin, kirjoitan, pyyhin. Miksi tämä on taas niin vaikeaa? Haluan sanoja ulos itsestäni ja samaan aikaan en tahtoisi tarkastella...