Lupailin kertovani, mitä aineita olen käyttänyt, mutta joudun vetämään sanojani jossain määrin takaisin. Vaikka moraalini on monenkin asian suhteen enemmän tai vähemmän löyhä, en näe eettisesti mielekkäänä jakaa suoria ohjeita dopingin käyttöön. Hormonien käyttö on yhtä aikaa hyvin yksinkertaista ja äärimmäisen monimutkaista. Sinänsä kaikki steroidit ovat samanlaisia ja erilaisia; osa valmisteista soveltuu naisille huomattavasti paremmin ja osa taas takaa hyvinkin nopean oikotien miehisyyteen. Toisin sanoen, toisissa aineissa on enemmän androgeenisiä ominaisuuksia ja toisissa vähemmän. Aineiden valintaan vaikuttaa paljon myös aiempi käyttö - on aivan eri asia suunnitella kuuria kaksikymmentä vuotta steroideja käyttäneelle kuin ensimmäistä kertaa kokeilevalle. Aineiden skaala on nykypäivänä valtavan laaja ja täytyy myös ymmärtää, mitä on mielekästä yhdistellä minkäkin kanssa. Tarjolla on niin injektoitavia kuin oraalisia testosteronivalmisteita, kasvuhormonia (tuo kehonrakennuksen hel-vetin kallis Graalin malja), peptidejä, insuliinia, insuliinin kaltaisia kasvutekijöitä, estrogeeniblokkereita... Olen itse kokeillut kaikkea ja osaa käyttänyt pidempäänkin; menestyksekkäästi ja vähemmän menestyksekkäästi. Koska aineiden hankkiminen ei onnistu tavan apteekista, ei aina voi olla varma mitä saa. Toisinaan purkissa on ihan ehtaa tavaraa ja joskus taas silkkaa öljyä tai pelkkiä täyteaineita sisältäviä tabletteja. Surullinen tosiasiahan on, että suurin osa hormoneista täytyy hankkia ns. pimeiltä markkinoilta ja ovat useimmiten apteekkiryöstön tulosta tai vähintäänkin salakuljetettu useamman rajan takaa. Olenko uhrannut ajatuksia kyseisille faktoille? Joskus, mutta vain ohikiitävän hetken. Oma syntilistani on sen verran synkkä, ettei steroidien ostaminen sitä juurikaan rumenna.
Käyttöön liittyy paitsi oma epämiellyttävyytensä (kukapa haluaisi tökkiä itseään neuloilla useita kertoja viikossa), myös todellisia riskejä. Esimerkiksi insuliini on potentiaalisesti hengenvaarallista, ellei sen käyttöön ole perehtynyt. Insuliinia käyttäessäni onnistuin muutaman kerran injektoimaan sitä vahingossa liikaa ja sanotaanko, että noista virheistä todellakin oppi. Osa injektoitavista aineista aiheuttaa myös erittäin ikäviä vaikutuksia päätyessään pistämishetkellä verenkiertoon - pahimmillaan olen yskinyt yli viisi minuuttia kykenemättä hengittämään kunnolla.
Kuuntelen toisinaan huvittuneena ihmisten keskustelua steroidien käytön sivuvaikutuksista. Yleensä niistä vaahtoavat eniten henkilöt, joilla ei ole ollut minkäänlaista kosketuspintaa dopingin maailmaan Vauva.fi-keskustelupalstoja lukuun ottamatta. Haitalliset sivuvaikutukset ovat kuitenkin tosiasia ja oman osani olen minäkin niistä saanut; osa on pysyviä, osa korjautunee aikanaan kun lopulta hormonien käytön lopetan. Olen ollut onnekas siinä mielessä, että olen säilyttänyt naisellisuuteni suurimmalta osin vaikka käyttöni on ollut miestenkin mittapuulla varsin hurjaa.
Näkyvin - tai kuuluvin - sivuvaikutus on ollut ehdottomasti ääneni karheutuminen. Ironisinta on, että se madaltui ensimmäisen kuurini jälkeen, mutta on sen jälkeen pysynyt lähes täydellisen muuttumattomana. Kukaan ystävistäni ei muista kuulostaneeni koskaan toisenlaiselta, mutta itse tiedän hyvinkin kirvelevästi menettäneeni pysyvästi varsin hyvän lauluääneni. Ääni ei tule koskaan palautumaan ennalleen ja olen oppinut elämään asian kanssa; kuulen toistuvasti, kuinka minua on miellyttävä kuunnella ja madaltumisen myötä ääneni myös koveni. Olen varsin uskottava joutuessani huutamaan.
Toinen merkittävä sivuvaikutus on ollut vaikea akne. En tiennyt steroidien käyttöä aloittaessani estrogeeniblokkereiden kriittisestä tärkeydestä ja niiden puuttuessa akne otti valtaansa koko yläselkäni ja kasvoni. Kärsin aknesta useita vuosia, kunnes lopulta hoidin sen lääkityksellä kuntoon. Akne katosi, mutta valtavat arvet jäivät. Onnekseni olen verraten taitava meikkaaja enkä ole nykyisellään kovin kamalaa katsottavaa meikitönnäkään, mutta toki olisin mieluiten säilyttänyt heleän kuulaan, aknettoman ihoni.
Muitakin, vähäisempiä kielteisiä sivuvaikutuksia toki on ollut ja on edelleen. Minulla on valtavan pitkät ja paksut hiukset, mutta ohimoilta on karannut suortuvia jonkin verran; saan paenneen hiusrajan helposti piiloon, mutta tiedostan varsin hyvin aiheuttaneeni hiustenlähdön itse. Hiukset toki kasvavat aikanaan takaisin. Muualle karvaa kasvaa sitten sitäkin enemmän ja joudun joka ikinen aamu höyläämään kasvokarvani; käytännössä olisin erittäinkin viiksekäs nainen, ellen höyläämistä tekisi. Muutkin ihokarvat on ajeltava useamman kerran viikossa. Se toki on rutiini, jota jouduin noudattamaan kauan ennen steroidien käyttöäkin, mutta karva on huomattavasti tummempaa ja paksumpaa kuin aikoinaan. Veriarvot ovat oma lukunsa sekin; ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun muun muassa maksa-arvoni ovat olleet taivaissa.
Käyttöön liittyy paitsi oma epämiellyttävyytensä (kukapa haluaisi tökkiä itseään neuloilla useita kertoja viikossa), myös todellisia riskejä. Esimerkiksi insuliini on potentiaalisesti hengenvaarallista, ellei sen käyttöön ole perehtynyt. Insuliinia käyttäessäni onnistuin muutaman kerran injektoimaan sitä vahingossa liikaa ja sanotaanko, että noista virheistä todellakin oppi. Osa injektoitavista aineista aiheuttaa myös erittäin ikäviä vaikutuksia päätyessään pistämishetkellä verenkiertoon - pahimmillaan olen yskinyt yli viisi minuuttia kykenemättä hengittämään kunnolla.
Kuuntelen toisinaan huvittuneena ihmisten keskustelua steroidien käytön sivuvaikutuksista. Yleensä niistä vaahtoavat eniten henkilöt, joilla ei ole ollut minkäänlaista kosketuspintaa dopingin maailmaan Vauva.fi-keskustelupalstoja lukuun ottamatta. Haitalliset sivuvaikutukset ovat kuitenkin tosiasia ja oman osani olen minäkin niistä saanut; osa on pysyviä, osa korjautunee aikanaan kun lopulta hormonien käytön lopetan. Olen ollut onnekas siinä mielessä, että olen säilyttänyt naisellisuuteni suurimmalta osin vaikka käyttöni on ollut miestenkin mittapuulla varsin hurjaa.
Näkyvin - tai kuuluvin - sivuvaikutus on ollut ehdottomasti ääneni karheutuminen. Ironisinta on, että se madaltui ensimmäisen kuurini jälkeen, mutta on sen jälkeen pysynyt lähes täydellisen muuttumattomana. Kukaan ystävistäni ei muista kuulostaneeni koskaan toisenlaiselta, mutta itse tiedän hyvinkin kirvelevästi menettäneeni pysyvästi varsin hyvän lauluääneni. Ääni ei tule koskaan palautumaan ennalleen ja olen oppinut elämään asian kanssa; kuulen toistuvasti, kuinka minua on miellyttävä kuunnella ja madaltumisen myötä ääneni myös koveni. Olen varsin uskottava joutuessani huutamaan.
Toinen merkittävä sivuvaikutus on ollut vaikea akne. En tiennyt steroidien käyttöä aloittaessani estrogeeniblokkereiden kriittisestä tärkeydestä ja niiden puuttuessa akne otti valtaansa koko yläselkäni ja kasvoni. Kärsin aknesta useita vuosia, kunnes lopulta hoidin sen lääkityksellä kuntoon. Akne katosi, mutta valtavat arvet jäivät. Onnekseni olen verraten taitava meikkaaja enkä ole nykyisellään kovin kamalaa katsottavaa meikitönnäkään, mutta toki olisin mieluiten säilyttänyt heleän kuulaan, aknettoman ihoni.
Muitakin, vähäisempiä kielteisiä sivuvaikutuksia toki on ollut ja on edelleen. Minulla on valtavan pitkät ja paksut hiukset, mutta ohimoilta on karannut suortuvia jonkin verran; saan paenneen hiusrajan helposti piiloon, mutta tiedostan varsin hyvin aiheuttaneeni hiustenlähdön itse. Hiukset toki kasvavat aikanaan takaisin. Muualle karvaa kasvaa sitten sitäkin enemmän ja joudun joka ikinen aamu höyläämään kasvokarvani; käytännössä olisin erittäinkin viiksekäs nainen, ellen höyläämistä tekisi. Muutkin ihokarvat on ajeltava useamman kerran viikossa. Se toki on rutiini, jota jouduin noudattamaan kauan ennen steroidien käyttöäkin, mutta karva on huomattavasti tummempaa ja paksumpaa kuin aikoinaan. Veriarvot ovat oma lukunsa sekin; ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun muun muassa maksa-arvoni ovat olleet taivaissa.
Viittasin jo edellisessä postauksessa niin sanottuun roid rageen ja valehtelisin jos väittäisin, etteivätkö steroidit madaltaisi kuurin kovimmassa vaiheessa vitutuskynnystä ja rajusti. Minulle kiukku on kuitenkin ollut jopa positiivinen tekijä - olen ollut aina varsin huono ilmaisemaan ärtymystäni tilanteissa, joissa se olisi jopa tarpeellista ja steroidit ovat mahdollistaneet tietynlaisia, no, kuohahduksia. Voin hyvin tavoittaa, että lähtökohtaisestikin impulsiivisemman ihmisen kohdalla nuo kuohahdukset eivät välttämättä pysy hallinnassa. Olennaisinta kuitenkin on juuri tuo lähtökohtaisuus; hormonit eivät tee kenestäkään mulkkua, ellei ihminen ole sitä jo edeltävästi.
Täytyyhän minun mainita myös kuuluisa alapää - se lienee asia, joka otetaan ensimmäisenä tai vähintään toisena esille naisten steroidien käytöstä puhuttaessa. Steroidit kasvattavat lihaksia.. ja myös klitorista. Suurimmalla osalla. Oma alakertani on pysynyt varsin entisenlaisena; jotakin kasvua on tapahtunut, mutta hyvin vähäisesti. Virilisaatio tosin on ihan totta, kuurin aikana halut ovat ihan omaa luokkaansa.
Entä sitten ne hyvät puolet?
Tällaista suorituskykyä ja ulkonäköä ei olisi mahdollista saada ilman dopingia. Piste. On yhtä aikaa hienoa ja surullistakin todeta, että pidän vartalostani erittäin paljon tällaisena. Olen aina ollut ääripäiden ihminen ja hormonit ovat mahdollistaneet minulle rajojeni venyttämisen aivan uudella tavalla. Toki, asiassa on toinenkin puoli; jos käyttää, on myös tehtävä kaksin verroin töitä. Kehonrakennus on raakaa, brutaalia urheilua. Se, että nautin peilikuvastani on ohikiitävä palkinto, mutta se ei todellakaan tule ilmaiseksi. Massasta poikkeava ulkonäkö tarkoittaa poikkeuksetta myös ennakkoluulojen kohtaamista ja sietämistä. Olen elänyt eräänlaista yhden naisen sosiaalipsykologista koetta, jonka aikana on käynyt hyvinkin selväksi millaisia oletuksia ja odotuksia toisista teemme puhtaasti ulkonäön perusteella. Olen saanut lukuisia kertoja kuulla, kuinka minun täytyy olla asioita x, y ja z, koska kisaan kehonrakennuksessa. Toisinaan nuo tekijät ovat olleet hyvinkin imartelevia, kuten itsekuriin ja päättäväisyyteen liittyviä - toisinaan taas varsin alentavia, esimerkiksi älykkyyttäni kyseenalaistavia. Siinä missä ihmiset yleensä ovat varsin hienovaraisia toisten vartaloiden kommentoinnin suhteen, on minulle katsottu tarpeelliseksi kertoa hyvin moninaisin sanankääntein miltä näytän. Sanoja on useimmiten tarkoittanut puhtaasti hyvää, mutta miksi olettaa, että treenattu ihminen haluaisi pyytämättä kuulla mielipiteitä kehostaan - yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan?
Vaikka steroidit ovat tuoneet elämääni paljon hyvää, ne ovat tuoneet muassaan vähintään yhtä lailla pahaa. En toivoisi kenellekään tällaista huolta terveydestään tai salailun taakkaa; fakta kuitenkin on, ettei ihan jokaiselle kaverille tai ystävällekään ole kannattavaa kertoa dopingin käytöstään. Ei ole myöskään mitään takeita siitä, ettenkö jossain kohtaa tule kärsimään hyvinkin mittavasti vuosien ja vuosien käytöstä esimerkiksi syövän muodossa. Vaikka en voisi suositella kenellekään steroidien tai muidenkaan dopingaineiden käyttöä, en usko, että muuttaisin toiminnassani mitään vaikka saisin mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Loppujen lopuksi kehonrakennus on illuusiota ja taikuri valinnee itse, kuinka näytöksensä luo.
Täytyyhän minun mainita myös kuuluisa alapää - se lienee asia, joka otetaan ensimmäisenä tai vähintään toisena esille naisten steroidien käytöstä puhuttaessa. Steroidit kasvattavat lihaksia.. ja myös klitorista. Suurimmalla osalla. Oma alakertani on pysynyt varsin entisenlaisena; jotakin kasvua on tapahtunut, mutta hyvin vähäisesti. Virilisaatio tosin on ihan totta, kuurin aikana halut ovat ihan omaa luokkaansa.
Entä sitten ne hyvät puolet?
Tällaista suorituskykyä ja ulkonäköä ei olisi mahdollista saada ilman dopingia. Piste. On yhtä aikaa hienoa ja surullistakin todeta, että pidän vartalostani erittäin paljon tällaisena. Olen aina ollut ääripäiden ihminen ja hormonit ovat mahdollistaneet minulle rajojeni venyttämisen aivan uudella tavalla. Toki, asiassa on toinenkin puoli; jos käyttää, on myös tehtävä kaksin verroin töitä. Kehonrakennus on raakaa, brutaalia urheilua. Se, että nautin peilikuvastani on ohikiitävä palkinto, mutta se ei todellakaan tule ilmaiseksi. Massasta poikkeava ulkonäkö tarkoittaa poikkeuksetta myös ennakkoluulojen kohtaamista ja sietämistä. Olen elänyt eräänlaista yhden naisen sosiaalipsykologista koetta, jonka aikana on käynyt hyvinkin selväksi millaisia oletuksia ja odotuksia toisista teemme puhtaasti ulkonäön perusteella. Olen saanut lukuisia kertoja kuulla, kuinka minun täytyy olla asioita x, y ja z, koska kisaan kehonrakennuksessa. Toisinaan nuo tekijät ovat olleet hyvinkin imartelevia, kuten itsekuriin ja päättäväisyyteen liittyviä - toisinaan taas varsin alentavia, esimerkiksi älykkyyttäni kyseenalaistavia. Siinä missä ihmiset yleensä ovat varsin hienovaraisia toisten vartaloiden kommentoinnin suhteen, on minulle katsottu tarpeelliseksi kertoa hyvin moninaisin sanankääntein miltä näytän. Sanoja on useimmiten tarkoittanut puhtaasti hyvää, mutta miksi olettaa, että treenattu ihminen haluaisi pyytämättä kuulla mielipiteitä kehostaan - yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan?
Vaikka steroidit ovat tuoneet elämääni paljon hyvää, ne ovat tuoneet muassaan vähintään yhtä lailla pahaa. En toivoisi kenellekään tällaista huolta terveydestään tai salailun taakkaa; fakta kuitenkin on, ettei ihan jokaiselle kaverille tai ystävällekään ole kannattavaa kertoa dopingin käytöstään. Ei ole myöskään mitään takeita siitä, ettenkö jossain kohtaa tule kärsimään hyvinkin mittavasti vuosien ja vuosien käytöstä esimerkiksi syövän muodossa. Vaikka en voisi suositella kenellekään steroidien tai muidenkaan dopingaineiden käyttöä, en usko, että muuttaisin toiminnassani mitään vaikka saisin mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Loppujen lopuksi kehonrakennus on illuusiota ja taikuri valinnee itse, kuinka näytöksensä luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti