keskiviikko 28. syyskuuta 2022

en tiedä mitä en tiedä

Ahdistaa. Ahdistaa todella lujaa.

Mieli toistaa rikkinäisen levyn lailla samoja kysymyksiä, joihin löydän korkeintaan satuttavia vastauksia tai en vastauksia ollenkaan.

Palaan aina vain uudelleen miettimään, olisinko voinut estää P:n räjähdyksen yksinkertaisesti pitämällä turpani kiinni tapailustamme tai olisinko edes voinut rauhoitella eskaloitumassa olevaa tilannetta yhtään paremmin?
Vai keskitynkö täysin vääriin asioihin; pitäisikö huomioni ennemminkin olla siinä, miksi P reagoi kuten reagoi ja olisiko tämä lopputulos ollut väistämätön, ennemmin tai myöhemmin?

Teot puhuvat aina sanoja enemmän. Aina. Ellei ihminen kerro jotakin, mikä on hänelle itselleen epäedullista tai epämukavaa.

Tapailumme alkuvaiheessa P toisteli, ettei ole varma pystyykö parisuhteeseen - kenenkään kanssa. Ja että hän pelkää satuttavansa minua tai viime kädessä itseään. Tuo puhe loppui käytännössä täysin jossain vaiheessa ja se sai minut tottakai pohtimaan, onko P sittenkin alkanut harkita parisuhteen mahdollisuutta - tai vaihtoehtoisesti hän lakkasi pitämästä minua kumppanikandidaattina lainkaan. En tiedä. En todellakaan tiedä. Kaikki huutaa kommunikaation puutetta, suojamuurien taakse vetäytymistä.

Kuten joku joskus viisaasti sanoi - "don't use your wounds as your weapons". Tiedän osuneeni P:tä johonkin todella, todella arkaan paikkaan, mutta en tiedä mihin. 

Olisin vain halunnut saada edes mahdollisuuden oppia ymmärtämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

alakuloa

Kirjoitan, pyyhin, kirjoitan, pyyhin. Miksi tämä on taas niin vaikeaa? Haluan sanoja ulos itsestäni ja samaan aikaan en tahtoisi tarkastella...