Ilmeisesti vanha sanonta "täytyy olla varovainen toivomuksissaan" pitää paikkaansa..ainakin jollain tasolla. Olen silloin tällöin ja satunnaisesti haaveillut kuinka hienoa olisi, jos potentiaalisen puolisoehdokkaan kohtaisi ihan tavan arjessa; vaikkapa salilla. Jos unohdetaan tuosta edellisestä sana puolisoehdokas, näin tosiaan kävi reilu viikko sitten - eräs pitkäaikaisesti samalla salilla reenaillut kaksilahkeinen lähestyi minua hyvin ystävällisen tuttavallisesti. Heti alkuun on sanottava, että annan kyseiselle miehelle kaikki mahdolliset pisteet, pojot ja papukaijamerkit, sillä kuntosalilla on todella vaikea lähestyä ihan ketä tahansa - saati sitten flirttimielessä. Mies tekikin lähestymisensä hyvin taiten, kyseli treenaamisestani ja oli sosiaalisesti kohtuullisen taitava, joskin ymmärrettävästi hemmetin hermostunut. Vaikka hän ei ihan osu tyypilliseen miesmakuuni, olin jo aiemmin pistänyt hänet merkille ja osin hetken mielijohteesta annoin myös puhelinnumeroni parin treenin yhteydessä juteltuamme.
Viestittelin miehen - annettakoon hänelle nimeksi Herra K - kanssa tovin ennen kuin sovittiin jonkinasteiset treffit hänen luokseen. Luotan ihmistuntemukseeni siinä määrin, että uskalsin näin tehdä. Ajatuksenani oli ylipäätään saada hieman parempi tuntuma tästä ihmisestä ja kuulostella samalla omia fiiliksiäni. Mutta. Herra K:n luo saavuttuani en oikein edes ehtinyt kunnolla tilanteeseen sisälle, kun mies jo hivuttautui todella lähelle ja koko ajan vain lähemmäksi. Yritin pitää etäisyyttä keskustelun avulla ja sanoin suoraan, että etenen yleensäkin ihmisten kanssa aika hitaasti riittävän turvallisuuden tunteen luomiseksi. Sain kuitenkin huomata rajojen asettamisen olevan todella vaikeaa; mies halusi koskettaa ja sen tekikin, tosin asiallisesti ja korrektiksi miellettäviltä alueilta. Lopulta K hieman yllättäen suuteli minua ja totesi tämän jälkeen, että oli halunnut tehdä noin jo hyvän tovin. Jähmetyin sekä henkisesti että fyysisesti - olisin vain halunnut tutustua, en tehdä nopeita ratkaisuja sen suhteen, tahdonko fyysistä läheisyyttä juuri hänen kanssaan vai en. K kysyi, haluanko jatkaa pidemmälle ja siitä(kin) suoraan kieltäydyin, todeten kuitenkin, että se voi olla mahdollisten seuraavien tapaamisten sisältö.
Ja sitä tarkoitinkin, varsinkin pureskeltuani tapaamista itsekseni.
K ei ole ihminen, jonka kanssa voisin tai edes haluaisin rakentaa mitään parisuhteen tapaista ja tähän osaltaan liittyvät myös erinäiset asiat, joita K mielenterveydellisistä ongelmistaan kertoi. Oltuani kuitenkin parin vuoden ajan täysin yksin ilman minkäänlaista läheisyyttä huomaan, että arvoistani poiketen olisin valmis jopa pelkkään seksisuhteeseen. Todennäköisesti tapaan K:n tällä viikolla ja jos näin käy, tarkoittaa se panemista - ja jos taasen päätän olla tarttumatta tähän tilaisuuteen (kaluun), voin vain arvailla, kuinka pitkään saan odottaa seuraavaa mahdollisuutta läheisyyteen.
Treenejä olen takonut tasaisen tappavaan tahtiin ja pääsääntöisesti joka treenissä tulokset on olleet hivenen edellistä parempia. Erityisesti mieltä on lämmittäneet muutamat kommentit siitä, kuinka olen talven mittaan kasvanut - eri juttu sitten se, onko näin todella tapahtunut. Vaikka hieman vitsailinkin viime postauksessa mielen muuttamisesta dieetin suhteen, pyörittelen asiaa ihan vakavastikin; niin itserakkaalta kuin tämä kuulostaakin, mitään suuren suurta dieettauksen tarvetta mulla ei ole. Katkaisenko kehitysputken ja lähden kuormittamaan kroppaa tarpeettomasti; kah siinäpä hyvä kysymys. Toki dieetillä olo on kuin jatkuvaa joulukalenterin availua kehon näyttäessä päivä päivältä paremmalta..mutta ehkä tämä on sitä kuuluisaa vanhenemista, kun ulkonäölle ei anna enää ihan niin suurta merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti